Kohta Salonkini on valmis. Siis se oikea. Missä istumme taivasta katsellen valkeilla sohvilla ja litkimme viiniä jaamme leivän. Kohta.
Enää tarvitaan toinen sohva. Ne asetan vastakkain. Niiden välissä on pehmeä matto istua ja tyynyjä, paljon tyynyjä, kaikessa siinä valkoisuudessa ne hohtavat tuhannen ja yhden yön väreissä. Niin sen täytyy mennä.
Salonkini ei siis ole sininen, vaikka sellaiseksi se uhkasi muodostua. Ei sinistä ei.
En ole kirjoittanut mitään aikoihin, mutta aloitin valokuvaamisen. Jotenkin niitä runoja on tehtävä, miksei sitten kuvilla, ne kertovat yli sen tuhat sanaa.
Aurinko tulvii huoneisiini.
No comments:
Post a Comment