Alussa

Alku on joka hetki. Tämä on tämän blogin alku. Tämän palikan, ja palikoista koostuu monta kokonaisuutta.
Alussa oli myös sana ja se sana se oli Jumalan luona, kuten luovuuskin, uskon.

Mitä eroa on Juice Leskisellä ja Ismo Alangolla?
Molemmat ovat huikean luovia ihmisiä ja tehneet vaikka mitä hienoa. Molempien musiikki on sulaa kultaa ja sanoitukset kaikuvat enkelten kielellä... -noh, hiukan liioittelen.

Mietimme tuota ja minussa kumpui tuntemus, omaa tuntemusta kaikki lopulta, että Juice tiedosti luovuutensa, sanansa lähtevän sieltä mistä se lähteekin, kaiken alun voimasta. Alun sanasta lähti hänen laulunsa.
Ismolla kaikuu ainakin alkupään tuotannossa vahvasti kamppailu, ehkä vieläkin, en tiedä, en tunne tähteä tarpeeksi, sanan alkulähdettä vastaan.
Taistelu luovuudesta tekee siitä tuskaista. Moni luulee, että taiteellisuus ja luovuuden lahja ovat siksi tuskalla kyllästettyjä, ettei ilman tuskaa synny taidetta.
Moni sitten tuskailee aikansa eikä saa siinä tuskassa lopulta luotua yhtään mitään.

Kauniimpaa se taide, se luovuuden hedelmä, joka on vapaana tullakseen, joka inspiraatiosta virtaa puhtaana, jostain alusta. Jokainen sana jo luomisen hetkellä luotavaksi luotu.

Alussa on sana. Se sana elää edelleen jokaisessa sanassa jonka luomme.

Olipas se. Olipas se korkealta ja kovaa.
Näin alussa.